Blogi – kuin lounastreffit työkaverin kanssa

”Tätä blogaus on tänään – korona-ajan vastine lounastreffeille työkaverin kanssa”, Juha Klefström avaa Cancer IO:n uuden blogialustan.

Ihminen tuottaa elämänsä aikana paljon puhetta, tekstiä, ja ajatuksia. Suurin osa tästä elämöinnistä koostuu erilaisista viesteistä, joita osoitamme toinen toisellemme. Viestimme ovat pääosin asiaankuuluvia ja tarkoituksenmukaisia, mutta mukaan mahtuu myös paljon turhaa ja niitäkin viestejä, joita ei olisi pitänyt lähettää toiselle ihmiselle. Toisaalta, viestien sekamelskasta löytyy myös helmiä.

Sellaiset viestit, jotka kertovat jostain uudesta asiasta tai auttavat näkemään vanhoja asioita uusin silmin, ovat hohtavia helmiä.

Suuri osa ihmisten välisestä viestinnästä on siirtynyt tänä päivänä nettiin ja trendi tulee tuskin aivan pian muuttumaan. Avaahan verkon kautta tapahtuva viestintä aivan huimia näkymiä siihen, kuinka monta henkilöä voi yksi ihminen viestillään tavoittaa. Kuka vaivautuu enää tänä päivänä kutsumaan ystäviä mökille, koska järvinäkymän vai jakaa paljon suuremmalle joukolle Facebookin tai Instagramin kautta.

Paluuta entiseen ei ole. Perinteiset verbaaliseen viestintään perustuvat sosiaalisen kanssakäymisen muodot ovat löytäneet uudet virtuaaliset vastineensa sosiaalisessa mediassa ja koronatilanne on tavallaan sinetöinyt kehityksen suunnan. Ihminen on turvallisinta kohdata netissä.

Twitter on yksi suosittu tapa saada kirjoitettua ääntänsä kuuluville. Jokainenhan kykenee tuottamaan 280 merkin verran tekstiä. Twitterissä kuitenkin vain pieni osa ihmisistä on äänessä. Siellä on seuraajia ja aktivisteja. Mitä enemmän on äänessä, sitä enemmän saa seuraajia.

Twitter muistuttaa entisaikaan koulun välitunnilla muodostuvia porukoita, joissa yleensä yksi kellokas pajattaa ja muut kuuntelevat hiljaa ympärillä ja nyökkäilevät. Viestit kulkevat vinhasti, mutta usein määrä korvaa laadun ja jutut toistavat itseään.

Kirjat ovat aina olleet helmiä uusien ajatusten metsästäjille ja nekin ovat siirtyneet paperilta ruudulle. Alan tärkeimpiin innovaatioihin kuuluu eittämättä äänikirjat. Hyvän kirjan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen muistuttaa etäisesti sitä entisaikojen yhteistä iltaa hyvän ystävän tai ystävien seurassa, kun pirskahteleva ja ajatuksia herättävä keskustelu jatkui ja jatkui, venyen usein aina aamutunneille asti.

Tällä hetkellä itselläni on luvussa Elina Hiltusen mainio ennakointia käsittelevä e-kirja Matkaopas Tulevaisuuteen (Talentum). Olemme Cancer IO:ssa hyvin onnekkaita, koska Elina on lupautunut ennakointityöhömme valmentajaksi. Luvassa on hyvin mielenkiintoinen ja uusia näkymiä avaava retki IO:n tulevaisuuteen.

Entä sitten blogi? Blogi on noin 5000 merkkiä sisältävä kirjoitus, jossa on 18 kertaa enemmän merkkejä kuin tviitissä, mutta huomattavasti vähemmän merkkejä kuin kirjassa. Blogin kirjoittaminen vaatii jo jonkinlaisen johtoajatuksen siitä, että mistä, miksi ja miten haluaa kirjoittaa. Ero tviitteihin on siis laadullinen. Toisaalta blogaajan ei tarvitse vetäytyä vuosiksi kirjailijaresidensseihin, voidakseen kirjata häiriintymättä kuolemattomat ajatuksensa tekstinkäsittelyohjelmaan.

Hyvässä blogissa on yleensä punainen lanka. Se lanka saattaa olla jokin omassa päässä pyörinyt ajatus, jonka itsekin ymmärtää paremmin, kun sen kirjoittaa ylös. Onnistumisen tunne syntyy siitä, kun toinenkin ihminen, siis lukija, ymmärtää ajatuksen. Syntyy vuorovaikutus.

Auttaisiko blogaus vastaamaan Cancer IO:n kokoisen konsortion kasvavaan viestintäpaineeseen? Pyysin kokeeksi Cancer IO:n viestinnästä vastaavaa Heidi Haikalaa täsmentämään, että mitä hän oikein tarkoittaa 360 asteen viestintästrategiallaan. Pyysin vastausta kirjallisena. Heidin kirjallisesta vastauksesta saimme hienon blogin (tulossa).

Jos haetaan vertailukohtaa vanhaan maailmaan, niin mitä sosiaalisen kanssakäymisen muotoa blogaus sitten parhaiten edustaisi? Meillä kaikilla on kokemuksia siitä työkaverista, arvostetusta kollegasta tai inspiroivasta luennoitsijasta, joka sanoi jotain sellaista, ehkä vain ohimennen, joka tarttui mieleen kuin virus. Se aihe herätti kysymyksiä. Mitä hän oikein täsmälleen ottaen tarkoitti? Käsitinköhän asian oikein? Täytyypä kutsua hänet työlounaalle, että ehditään asiasta oikein kunnolla keskustelemaan.

Nykyisen sosiaalisen eristäytymisen aikana ei työlounaat kuitenkaan enää onnistu, mutta voihan työkaveria pyytää blogaamaan aiheesta. Silloin uusi ajatus tai mielenkiintoinen näkemys tavoittaisi muitakin. Tätähän blogaus on tänään – korona-ajan vastine lounastreffeille työkaverin kanssa.

Cancer IO:ssa uskotaan, että blogaus on erinomainen tapa tuoda ihmisiä yhteen punnittujen ajatusten äärelle. Siksi avaamme uuden blogialustan, jonne toivomme uusia ajatuksia herättäviä immuno-onkologiaan läheisesti tai kaukaisesti liittyviä viisitonnisia kirjoituksia. Täällä toimistolla helmenkalastajat ovat valmiina ja otamme mielellämme mielenkiintoisia blogitekstejä vastaan.

Juha Klefström on Cancer IO:n johtaja

& Tutkimusjohtaja Helsingin yliopiston

Lääketieteellisessä tiedekunnassa

Leave a Reply