Suomessa tehtävän kliinisen lääketutkimuksen määrä on viime vuosina ollut laskussa ja kehitys on ollut verrokkimaita, kuten Tanskaa, huomattavasti heikompaa. Kansallisesti tutkimukset tuovat rahallisen hyödyn lisäksi tutkijoille mahdollisuuden olla kehittämässä uusia hoitomuotoja ja potilaille mahdollisuuden hyötyä niistä. Pieniväestöisen Suomen keskeinen kilpailuetu on toimiva tutkimusympäristö, jonka muodostavat sähköiset rekisterit, lupaprosessit, sairaalaorganisaatiot, tutkimushoitajat ja tutkijalääkärit. 

Matias Posa

Euroopan talous­a­lu­eella hyväk­sytään vuo­sittain 4000 tut­ki­mus­lu­pa­ha­ke­musta klii­ni­sille lää­ke­tut­ki­muk­sille. Alueen tut­ki­muk­sista enem­mistö (61 %) on lää­keyh­tiöiden spon­so­roimia, sama pätee myös Suomeen (77 % v. 2019). Euroo­passa kehitys on 2007-2015 välisenä aikana kään­tynyt hitaasta las­kusta voi­mak­kaampaan noin kym­menen pro­sentin kasvuun Suomen jat­kaessa las­kusuh­dan­teessa (1).

Mistä Suomen laskeva kehitys johtuu? 

Toteutin apu­lais­pro­fessori Paulus Torkin ohjauk­sessa HUS:lle sel­vi­tyksen, joka pyrki etsimään vas­tauksia tähän kysy­mykseen sekä sel­vit­tämään ter­vey­den­huollon hen­ki­löstön suh­tau­tu­mista tut­ki­muksiin. Sel­vi­tyksen työ­ka­luina olivat lää­keyh­tiöiden edus­ta­jille ja tut­ki­mukseen osal­lis­tu­valle hen­ki­lös­tölle, lää­kä­reille ja hoi­ta­jille, osoi­tetut kyselyt.

Läh­detään liik­keelle hen­ki­lös­töstä. Onko tut­ki­mus­hen­ki­lökunta haluton osal­listumaan tut­ki­musten tekoon? Täl­laiselle väit­teelle ei löy­tynyt tukea. Niin hoi­tajat kuin lää­kärit kokivat tut­ki­muksen vai­ku­tukset tar­jotun hoidon laatuun sekä uusien hoi­tojen omak­su­miseen posi­tii­visina. Tut­ki­musta halutaan tehdä ja siitä jopa halutaan kuulla enemmän. Tie­dot­ta­mista paran­ta­malla intoa voi­taisiin siis enti­sestään lisätä. Osas­toilla kuul­taisiin var­masti mie­luusti myös tut­ki­muksen seu­rauk­sista: poikiko työ­panos uuden hoitomuodon?

Täysin ongel­maton hen­ki­löstön tilanne ei kui­tenkaan ole. Tut­ki­mus­pro­sessin kan­nalta kes­keinen tehtävä eli poti­laiden rek­ry­tointi on paitsi haas­tavaa, myös aika­vievää. Lää­kä­reille osoi­te­tussa kyse­lyssä yleisin syy halut­to­muuteen tehdä tut­ki­musta oli, että se tulisi tehdä työajan ulko­puo­lella. Poti­laiden hoi­ta­minen on tie­tysti etusi­jalla, mutta on tärkeää etsiä tasa­painoa poti­lastyön ja tut­ki­muksen välillä. On selvää, että vain tutki­muksen avulla suoma­lainen ter­vey­den­hoito pysyy huip­pu­ta­solla myös tulevaisuudessa.

“Tasa­pai­noinen tut­kijan ja lää­kärin roolin yhdis­telmä on myös rek­ry­toin­nissa avain­tekijä. Vas­tan­neista lää­kä­reistä val­taosa totesi työ­pai­kalla teh­tävän tut­ki­muksen vai­kut­tavan työ­paikan valintaan. Seli­tystä las­kulle on siis täy­den­nettävä laa­jem­malla pers­pek­tii­villä. Kuinka lää­keyhtiöt näkevät Suomen ja HUS:n tut­ki­mus­paikkana? Heik­kouksina tun­nis­tettiin lupa­pro­sessien hitaus ja heikko ennus­tet­tavuus, kan­sal­lisen koor­di­naation puute sekä poti­las­rek­ry­toin­nissa että lupa­pro­ses­seissa, säh­köisten jär­jes­telmien ongelmat ja tut­ki­joiden työajan puute. Huo­les­tut­tavaa on se, että vas­taavat löy­dökset oli tehty jo vuonna 2003 Suo­messa Kei­nonen et al. tut­ki­muk­sessa (2).”

Vah­vuuk­siakin löytyy. Kan­sal­liset rekis­terit, bio­pankit, tut­ki­mustyön korkea laatu ja kan­sain­vä­li­sesti arvos­tetut huip­pu­tut­kijat koros­tuivat näistä kes­kei­simpinä. Vah­vuuksiin tulee vas­tai­suu­des­sakin panostaa ja niiden joukkoon olisi hienoa nostaa myös tut­ki­musta tukevat säh­köiset jär­jes­telmät. Toimiva alusta tukee par­haim­millaan sekä tut­kijan että lää­keyhtiön toi­mintaa ja vähentää koko pro­sessin kus­tan­nuksia mer­kit­tä­västi ennus­ta­vuutta parantaen. Tähän liittyen sai­raa­lassa onkin tut­ki­muksen toteut­ta­misen jälkeen toteu­tettu toimia tut­kijan työ­pöydän päi­vit­tä­misen muodossa.

Ennus­tet­tavat, yhte­näiset ja vii­veet­tömät pro­sessit tut­ki­muksen mahdollistajina

Eri­tyi­sesti tut­ki­muksen eet­tisen luvan pro­sessit saivat kritiikkiä liittyen ennus­tet­ta­vuuteen ja pro­sessin kestoon. Tarkka eet­tinen tul­kinta on kes­keinen osa tut­ki­muksen vas­tuul­lista toteu­tus­tapaa, mutta hakijan ja myön­täjän välinen vuo­ro­vai­kutus jo hake­musta val­mis­tel­taessa sekä vähintään kan­sal­linen stan­dar­dointi joh­tai­sivat par­haim­millaan sekä tehok­kaampaan että kat­ta­vampaan harkintaan.

Vii­väs­tyksiin ja luva­tusta poik­keavaan poti­las­rek­ry­tointiin on syytä suh­tautua vaka­vasti. Kan­sain­vä­lisen lää­ke­tut­ki­muksen koor­di­nointi on tilas­tojen ohjaamaa ja yksit­täi­nenkin heikko suo­ritus voi vai­kuttaa pit­källe tule­vai­suuteen. Stan­dar­dointia voisi ede­sauttaa riittävä tuki tut­ki­jalle jo poti­las­määriä arvioi­taessa poti­las­dataa hyödyntäen.

“Tut­ki­musym­pä­ristön saat­ta­minen kil­pai­lu­ky­kyi­selle tasolle vaatii tie­tysti myös inves­tointeja. Sel­vi­tyk­semme osana Kristian Sjölund pureutui myös klii­nisten lää­ke­tut­ki­musten talou­del­lisiin vai­ku­tuksiin HUS:ssa (3). Diplo­mityö toteaa vuo­sit­taiset suorat säästöt (pää­asiassa tut­ki­mus­po­ti­laiden lää­kitys) olevan noin 3 mil­joonan euron luokkaa. Lisäksi epä­suorat rahal­liset vai­ku­tukset hen­ki­lös­tö­tyy­ty­väi­syyden, poti­las­tyy­ty­väi­syyden ja klii­nisen osaa­misen kautta voivat johtaa lisä­sääs­töihin. Näyt­täisi siis, että myös rahal­li­sesti klii­nisiin tut­ki­muksiin panos­ta­minen on perus­teltua ja voi par­haim­millaan ylittää odo­tukset. Tut­ki­joita poti­las­rek­ry­toin­nissa, lupa-asioissa ja vies­tin­nässä tukevat ammat­ti­laiset voi­sivat maksaa itsensä takaisin kon­kreet­ti­sella sääs­töllä lisään­ty­neiden tut­ki­mus­määrien kautta.”

On korkea aika tarttua ongelmiin ja etsiä rat­kaisuja yhteis­työssä kaikkien klii­niseen lää­ke­tut­ki­mukseen osal­lis­tuvien tahojen kanssa. Laiva ei kui­tenkaan käänny vuotoja til­kit­se­mällä. Proak­tii­vinen ote ruo­rista voisi palauttaa Suomen poh­jois­maisten ver­rokkien kes­kuuteen tut­ki­mus­mää­rissä. Toi­mivan infra­struk­tuurin hyödyt eivät rajoitu lää­keyh­tiöihin vaan hyö­tyjiä ovat niin potilaat, hen­ki­löstö, tut­kijat, tut­ki­mus­keskus kuin kansantalouskin.