Olemme kaikki koronan jälkeen uuden edessä. Siksi on aivan oikeansuuntaista ajattelua, että elvytysrahat käytetään uudistamiseen eikä elvyttämiseen. Syöpä tulee koettelemaan uudessa maailmassa terveydenhuollon kantokykyä enemmän kuin mikään muu sairaus, mutta massiivinen haaste luo myös mahdollisuuksille sijaa. Tarvitaan terveysalan uudistumista, uutta tutkimus- ja kehitystoimintaa, kansainvälisiä investointeja, työllisyyttä ja ennen kaikkea tasa-arvoisesti parempaa elämää syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen esitteli noin viikko sitten hallituksen alustavat suunnitelmat siitä, miten Suomi aikoo käyttää liki 3 miljardin EU:n elvytysrahat. Vaikka suunnitelmat ovat laajemmat, kuin mitä lyhyessä tiedonannossa ehtii lävitse käydä, kielivät Vanhasen esiin nostamat asiat kuitenkin jotain siitä mille hallituksen sydän sykkii. Myös sitäkin, mitä Brysselin maakohtaiset suositukset pitävät sisällään. Suomen tehtäväksi on annettu toteuttaa vihreä siirtymä (50 % budjetista) ja laajalle, mutta harvaanasutulle maalle tärkeä digitalisaatio (25 %). Erilaisiin TKI-panostuksiin ohjataan suunnitelman mukaan rahasta noin kolmannes.
Positiivisena asiana on selvästi nähtävissä trendi TKI-panostuksiin. Suomen vihreät siirtymät omalla maaperällään eivät pysty pelastamaan maailmaa, mutta Suomessa innovoitu teknologia ehkä jonain päivänä sen tekee. Terveysalalla EU:n elvytysrahaa luvataan käyttää koronan takia venähtäneiden hoitojonojen lyhentämiseen. Eli siinä missä cleantech ja digialoille luvataan loikkia ja panostuksia, terveysalalle luvataan lyhyempiä jonotusaikoja???
Herää kysymys, miksi cleantech, joka on teknologia-alueena varsin tuore Suomessa, tai digitalisaatio kotiuttavat 3 miljardin kokoisia summia, kun taas terveysala ei ainakaan yhtä näkyvästi? Terveysalallahan on jo olemassa vankkaa osaamista, STM:n akkreditoimia osaamiskeskuksia ja kansainväliset investoinnit ovat olleet noususuhdanteisia. Terveysalalla on jo tarvittava tutkimuspotentiaali, osaaminen ja infrastruktuuri – ei vain terveysalan innovoimiseen, vaan myös innovaatioiden toteuttamiseen. Miksi päättäjiemme sydän ei siis syki terveydelle?
Tarkastellaan asiaa siitä premissistä, että harva poliitikko ehtii käyttää aikaansa yksittäisten tieteellisten julkaisujen, teknologiakatsausten tai etujärjestöjen toimittamien vetoomusten monimutkaisten graafien pähkäilyyn, koska ison kuvan saa nopeammin haltuunsa tutkimalla sitrantuoksuisia megatrendejä. Päättäjän tehtävä on tehdä päätöksiä, jotka tekevät Suomesta ja maailmasta paremman paikan elää ja kaikki tänään tehdyt päätökset vaikuttavat ainoastaan tulevaisuuden kehityskulkuihin. Koska kukaan meistä ei pysty ennustamaan tulevaisuutta, on tukeuduttava tulevaisuuden surrogaatteihin eli niihin asioihin, mitkä todennäköisimmin tapahtuvat eli mihin todennäköisimmin on kiinnitettävä tänään huomiota.
Megatrendien kiistaton johtotähti on lähteestä riippumatta ilmastonmuutos ja sopeuttavana tai ratkaisevana toimena muutoksen hallintaan peräänkuulutetaan ekologista jälleenrakentamista (lähde: Sitra). Työn muutos ja (digi)teknologian ratkaisut tulevat perässä hyvänä kakkosena. Tulevaisuudessa teknologia sulautuu kaikkeen – myös terveyden vaalimiseen, sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Eli jos kaikissa kehittyneissä maissa tapahtuva väestön ikääntyminen (se kolmas megatrendi) johtaa sairauksien lisääntymiseen, niin lääketieteellisen puolen ongelmat ratkaistaan digitalisaation kautta ja terveysalan suurimmaksi haasteeksi todellakin jää vain hoitojonojen lyhentäminen. MOT.
Tässä nähdään, miten ovela syöpä on onnistunut välttämään megatrendien laatijoiden ja lukijoiden tutkan kuin etäpesäke kirurgin veitsen. Jos zoonoosi on korona-ajan merkittävin terveyden megatrendi, niin eikö 10 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa maailmassa aiheuttava syöpä ja sen räjähdysmäinen kasvu lähitulevaisuudessa ole korona-ajan jälkeisessä maailmassa edelleenkin terveyden megatrendien ykkönen? Syöpään sairastuu joka kolmas suomalainen elämänsä aikana, eli kulkutaudit jäävät tässä vertailussa kirkkaasti toiseksi.
Syövän aiheuttama inhimillinen kärsimys ja aineelliset kustannukset ovat massiiviset ja jos näin on aina ollut, näin ei välttämättä ole aina oleva. Uudet hoidot, etenkin immuunihoidot, tuovat tällä hetkellä pienelle osalle syöpäpotilaista parantumisen mahdollisuuden, mutta tulevaisuudessa hoitojen kehittyessä yhä useammalle. Hoidot muuttuvat ajan saatossa fundamenttitasolla erilaisiksi kuin aiempien sukupolvien syöpälääkkeet – kemoterapian kohteena oli syöpä, täsmälääkkeiden kohteena syövän biologia ja immuunihoidoissa kokonaiset biologiset järjestelmät ottavat lääkkeen roolin.
Hoitojen monimutkaistumisen seurauksena niiden hintalappu kasvaa tasolle, jossa yksikään länsimainen yhteiskunta ei kykene enää takaamaan tasa-arvoista hoitoa kaikille kansalaisilleen. Syntyy huippuhoitoa tarjoavia kaupunkikeskuksia ja oman onnensa nojaan jätetty perähikiä. Syntyy maksukykyisille ja vakuutetuille kansalaisille yksityisissä sairaaloissa tarjottavia eliittihoitoja ja niille kaikille muille kaksikanavaisen korvausjärjestelmän kansanlääkkeitä.
Kaikki me olemme samaa mieltä siitä, että maailmankellon iso minuuttiviisari on vuodessa nytkähtänyt hyppäyksenomaisesti eteenpäin. Covid-19 kriisistä elpyvä maailma tulee olemaan erilainen paikka kuin se vanha maailma, jossa elimme kerran. Elpymiseen tarvitaan uudistumista ja syöpätautien, niin kuin monen muunkin terveyden alan onnistuminen muutoksessa kiteytyy yhteen kysymykseen: miten takaamme tulevaisuudessa parhaan hoidon niille, jotka sitä tarvitsevat, eikä vain niille, joilla on siihen varaa.

Juha Klefström, Cancer IO:n johtaja ja FICAN tutkijaprofessori,
Suomen Syöpäinstituutin säätiö, HUS ja Helsingin yliopisto.
Sähköposti juha.klefstrom@helsinki.fi, puh +358-44-3773876