Petri Lehto, yhteiskuntasuhdejohtaja, MSD

Terveysalan kasvustrategia on nyt kolmannen hallituksen pöydällä. Kun strategian valmisteluun ryhdyttiin, pääministerinä toimi Jyrki Katainen. Toisena viestikapulan kantajana toimi Juha Sipilän hallitus. Sanna Marinin hallitus on joukkueen kolmas lenkki.

Hieman poik­keuk­sel­li­sesti, stra­tegiaa ryh­dyttiin val­mis­te­lemaan ruo­hon­juu­ri­ta­solta. Läh­tö­pon­timena ei siis ollut asiaan liittyvä mai­ninta hal­li­tus­oh­jel­massa. Lie­neekö tässä yksi syy siihen, että toi­mi­ja­kenttä saatiin kat­ta­vasti mukaan ja stra­te­giaan sitou­duttiin? Mene ja tiedä, mutta yksi asia on varma: stra­tegian ole­mas­saolo on koettu jopa niin tär­keäksi, että useampi hal­litus on perä­jälkeen ollut halukas sitä edis­tämään. Tämäkin on melko poik­keuk­sel­lista, sillä usein kul­lakin hal­li­tuk­sella on oma eri­tyinen agendansa.

Stra­tegian val­mis­telun kes­kei­simpänä herät­teenä oli havainto siitä, että vaikka alalla on val­ta­vasti osaa­mista ja siihen on panos­tettu pit­kä­jän­tei­sesti, sitä kaikkea ei oltu saatu täysin ulos­mi­tattua, ainakaan talou­del­li­sessa mielessä.

Nopeasti havaittiin, että jo melko pie­nillä toi­men­pi­teillä olisi toden­nä­köi­sesti saa­vu­tet­ta­vissa mer­kit­täviä uusia hyötyjä – lisää Suomeen suun­tau­tu­neita tut­ki­musin­ves­tointeja, uutta vien­ti­toi­mintaa sekä uusia ter­vey­salan star­tuppeja. Ja koska digi­ta­li­tois­tu­mista oli alalla vielä hyö­dyn­netty mal­til­li­sesti, siihen liit­ty­vissä mah­dol­li­suuk­sissa miltei vain mie­li­ku­vitus on rajana.

Lainsäädännön uudistaminen ja osaamiskeskittymien toteutus tiekartan fokukseen

Stra­tegian toteut­ta­misen kes­keisinä toi­men­pi­dea­lueina ovat olleet lain­sää­däntö ja uudet osaa­mis­kes­kit­tymät. Molem­missa on edetty, mutta maalia ei ole vielä saavutettu.

Lain­sää­dän­nössä on tavoi­teltu ter­veys­datan parempaa ja hel­pompaa hyö­dyn­tä­mistä. Kun tätä aluetta arvioitiin 7–8 vuotta sitten, ter­veys­datan mer­ki­tystä ei vielä hah­mo­tettu nykyiseen mit­ta­kaavaan. Siitä huo­li­matta sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­teriö ryhtyi kun­nian­hi­moiseen työhön aiko­muk­senaan syn­nyttää Suomeen ensim­mäinen ter­veys­datan toi­sio­hyö­dyn­tä­misen lain­sää­däntö. Siinä myös onnis­tuttiin. Toki uuden lain­sää­dännön ja uuden Findata-viran­omaisen ympä­rille syn­tynyt eko­sys­teemi vaatii vielä säätöä, mutta jotakin mer­kit­tävää uutta ja kan­sain­vä­li­ses­tikin ainut­laa­tuista saatiin luotua.

Osaa­mis­kes­kit­ty­miäkin ryh­dyttiin perus­tamaan. Aihioina olivat kan­sal­linen syö­pä­keskus FICAN, kan­sal­linen neu­ro­keskus, lää­ke­tut­ki­mus­keskus ja bio­pankkien yhteen­liit­tymänä FINBB-osuus­kunta. Luku­mää­räi­sesti mittava joukko ja myös aivan uuden­laista toi­min­ta­mallia edus­tavat rakenteet. Niiden on määrä korjata sitä, ettemme olleet oikein kyenneet mää­rit­tämään lää­ke­tieteen kär­kio­saa­mi­siamme ja kor­jaamaan alu­eel­lista yhteis­työtä niiden ympärillä.

Tuorein virs­tan­pylväs stra­tegian toteut­ta­mi­sessa on juuri ennen joulua 2020 jul­kis­tettu tie­kartta. Sen tavoit­teena on edelleen toi­min­nal­listaa stra­tegian tavoit­teita, eri­tyi­sesti lain­sää­dännön uudis­ta­mista ja osaa­mis­kes­kit­tymien pystyttämistä.

Lain­sää­dännön osalta työn alla ovat bio­pank­kilain uudis­ta­minen ja geno­milaki. Koska lain­sää­däntö mää­rittää kentän toi­minnan ja inves­tointien ennus­tet­ta­vuuden, on eri­tyisen tärkeää, että nämä luovat jat­kos­sakin saman­laista mah­dol­lis­tavaa polkua eteenpäin kuin mitä ovat tehneet tähänkin asti. Esi­mer­kiksi Bio­pank­kilain uudis­ta­misen liittyen käydään par­haillaan kovaa kes­kus­telua, ollaanko enää ollenkaan sillä samalla polulla, jota pitkin kym­me­nisen vuotta sitten ryh­dyttiin ete­nemään. Harha-askeliin ei ole varaa, jos mie­litään saa­vuttaa kaa­vailtuja pää­määriä, uusia tut­ki­mus­virtoja Suomeen ja vientiä yrityksille.

Teh­tävää hal­li­tuksen lop­pu­tai­pa­leelle siis riittää, sillä useampi osaa­mis­kes­kittymä odottaa var­si­naista toteu­tus­mal­liaan ja lain­sää­dän­tötyö ei tapahdu het­kessä. Tärkeää oli­sikin nyt saada vii­meis­teltyä osaa­mis­kes­kit­tymien toteu­tus­mallit ja jakaa niille osoi­tetut, hal­li­tusten myön­tämät eri­tyis­varat. Tällä väl­tet­täisiin se, että ken­tällä tur­hau­dutaan ja kehit­tä­misen into lopahtaa.

Jos pelaamme kort­timme oikein, viime aikoina näke­mämme myön­teiset tulokset vain lisään­tyvät. Etlahan arvioi juuri alan arvon­lisän kas­vaneen viime vuosina mer­kit­tä­västi ja Lää­ke­teol­lisuus ry raportoi juuri inves­tointien kas­vaneen viime vuonna peräti 39 %. Ja par­haillaan toteu­tamme, ainut­laa­tuisen mit­tavaa glo­baalia tut­ki­musyh­teis­työ­han­ketta, Finn­Geniä, jossa inves­toin­ti­määrä lähen­telee sataa mil­joonaa. Miksi kukaan haluaisi poiketa täl­lai­selta polulta?